Konkurssi.  Yrityssaneeraus.  Häpeä, tuska, kaiken loppu ja kuolema?

Ei se niin mene.  Oikeasti.

Maksukyvyttömyydestä liikkuu useita myyttejä, joita kaikkia yhdistää yksi yhteinen tekijä – ahdistus.  Tämän kirjoituksen tarkoitus on hetkeksi luopua myyteistä ja uskomuksista.  Unohdamme hetkeksi ikävät sanat ”konkurssiyrittäjä”, ”epäonnistuja” ja ”rosvo”.  Mietitään hetki ihan rauhassa, mistä asiassa on oikeasti kyse.  Nyt on hyvä hetki hakea kupillinen kahvia ja lukea kertomukseni loppuun.  Tässä menee hetki aikaa ja saattaa olla, että saat hieman ajateltavaakin.

Lakimiehet käyttävät usein termiä ”insolvenssi”.  Suomeksi tämä tarkoittaa kyvyttömyyttä selviytyä velvoitteistaan – yhdellä sanalla ilmaistuna maksukyvttömyyttä.  Kuulostaa pahalta näin suomalaisen korvaan, eikös vain.  Lähestytäänpä asiaa hieman varovaisemmin.   Puretaan tilanne kappaleiksi, niin saadaan asiaan jotain tolkkua.  Yleisistä tavoista poiketen lähden liikkeelle vyyhdin toisesta päästä ja kerron, mistä asiassa ei ole kysymys.

Mitä maksukyvyttömyys sitten ei ole?  Ei ainakaan osoitus moraalittomuudesta, rikollisuudesta, tyhmyydestä tai pahuudesta.  Se ei ole katastrofi, eikä mitään, mitä tulisi hävetä eikä väistellä.  Kyse on yksinkertaisesti siitä, että jokin meni eri tavalla kuin suunniteltiin – ei mitään sen ihmeellisempää.

Häpeä taitaa olla tässä se olennainen ongelma.  Ihmisluonto haluaa keksiä monimutkaisille asioille yksinkertaisia selityksiä ja Suomessa on jämähdetty yhteen ja samaan mantraan.  Täysi konna ja tumpelo se konkurssiyrittäjä ainakin on.  Meillä ei ole totuttu siihen, että asioiden pieleen meneminen on normaali osa elämää.

No, mitä se sitten on?  Lähtökohtaisesti kysymys on yksinkertaisesti siitä, että yhtiön rahat ovat lopussa.  Tämä voi johtua monestakin syystä ja usein kyse on siitä, että jotain yllättävää on tapahtunut.  Maksukyvyttömyys ei ole kaiken loppu, vaan murrosvaihe, joka vie yhtiön ja sen omistajat johonkin uuteen suuntaan.  Tällaista on kovin inhimillistä pelätä, vaikka monesti muutos viekin parempaan suuntaan.

Mitä asioille voi sitten tehdä?  Usein paljonkin.  Olennaisinta on ryhtyä tilanteen herraksi ja lopettaa horroksessa makaaminen.  Saattaa kuulostaa jopa hieman tylyltä, mutta tilanteeseen ei löydy itsestään pelastajaa.  Se jokin pelastava tekijä ei vain sieltä tule, vaikka kuinka päivästä toiseen toivoisi.  Minua viisaammat henkilöt ovat sanoneet, että suomalaisella yrittäjällä on tietty erityispiirre: koulutodistuksessa uskonto on kymppi ja laskento nelonen.

Rahojen loputtua yrittäjän on parasta keskittyä siihen, mitä parhaiten osaa.  Jos yrityksen liikeidea on rakentaa nelilapaisia hilavitkuttimia, on yhtiön parasta tehdä niitä, markkinoida niitä ja keksiä uutta – vaikka sitten viisilapaisia.  Taloudellisen tilanteen hallintaan tarvitaan muita keinoja ja muita henkilöitä.  Kriisitilanteessa lakimies saattaa hyvinkin olla se paras lääke siihen, että yrittäjä saa rauhassa keskittyä liiketoimintaansa.  Maksukyvyttömyystilanteiden akuuttihoito on oma taiteenlajinsa, eikä sitä yleensä opeteta yrittäjäkursseilla tai mainita liiketoimintasuunnitelmien kirjoitusoppaissa.

Ettäkö pitäisi lyödä hanskat tiskiin? Sekin on vaihtoehto muiden joukossa. On aivan totta, että joskus luopuminen ja lopettaminen ovat ne parhaat vaihtoehdot tarjolla olevista.  Molemmat kaipaavat kuitenkin suunnittelua, sillä usein lopettaminenkin voidaan tehdä hallitusti.  Eniten ongelmia aiheutuu siitä, että istuu ahdistuneena ja apaattisena antaen asioiden vain kaatua niskaan. 

Mitenkäs se yrityssaneeraus?  Eikö sillä pääse eroon kaikista ongelmista?  Valitettavasti ei.  Saneeraus ei ole velkojenleikkausautomaatti eikä mystinen taikasauva, joka vapauttaa kaikesta vastuusta ja tekee yrittäjän elämästä pullaa ja hunajaa tuosta noin vain.  Silti se on kuitenkin erinomainen järjestely, jos yritystoiminta on vielä jatkamiskelpoisessa kunnossa.

Se konsulttihan lupasi…? Netti on pullollaan kaikenkarvaisia konsultteja, jotka lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.  Aika usein ne suoraan sanottuna valehtelevat, vaikka joukossa on luonnollisesti paljon kunniallisiakin ihmisiä.  Ongelma on se, että hätätilanteessa yrittäjällä ei ole keinoja arvioida sitä, keneen voi luottaa ja keneen ei.  Kaikenpelastaja lähettää tekstiviestin ja lupaa hoitaa kaiken kuntoon – viisi tonnia, käteisellä kiitos.

Muuten hyvä, mutta ihmeparantaja jättää muutaman asian kertomatta!  Pelkän läpi menevän hakemuksen tekemiseen ei paljoakaan tarvita, mutta siinä vaiheessa työ vasta alkaa.  Tästä voisin kirjoittaa pidemmänkin artikkelin ja hieman harmittaa, kun joudun nyt jättämään asian vain pienen pintaraapaisun varaan.  Ihmeparantajan tarinoissa jää kuitenkin usein mainitsematta se merkittävä seikka, että valitettavasti yrittäjäriski realisoituu aina.  Tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän.  Takausvastuut saattavat realisoitua ja valitettavasti sen kotitalonkin saattaa joutua myymään.  Yrityssaneerauksen yhteydessä riskinhallinta voidaan kuitenkin hoitaa suunnitelmallisesti ja rauhallisesti – ja tähän sen ihmeparantajan halut ja kyvyt eivät yleensä riitä.

Eikös tästä selviä sillä, että siirtää vain firman jonkun toisen nimiin?  Ei, koska ihmelääkkeitä ei ole.  Vastuista ei noin vain pääse eroon.  Kuten tuolla ylhäällä jo sanoin, niin ei maksukyvyttömyys kuitenkaan häpeällistä ole, eikä sitä kannata piilotella.  Maine säilyy paljon parempana, kun hoitaa tilanteen avoimesti ja suoraselkäisesti. 

Älä siis sorru saattohoitajaan!  Usein saattohoitajien keinot voivat olla jopa rikollisia ja saattohoitaja on liikkeellä ainoastaan hyötyäkseen itse yrittäjän ahdingosta.

Jos tuota kaikkea ei kannata tehdä, niin mitä sitten?  Mistä aloittaa, miten päästä liikkeelle?  Soita, ota paperit mukaan ja tule käymään.  Puoli tuntia ei ratkaise kaikkea, mutta usein jo nopeassa alkukartoituksessa voidaan päätellä, mikä on pielessä ja millaisia ratkaisuja tilanteeseen voisi löytyä. 

Jarkko Priha
jarkko.priha@kimmosalo.fi